perjantai 5. huhtikuuta 2013

hups

joo viime tekstissä sanoin jatkavani kirjoittelua kunhan sairaalasta pois pääsen mutta ei ole kovin innostanut tämä kirjottelu.. ei siinä ettenkö ois jaksanu mutta ei vaan kovin ole huvittanut.. no mutta kuitenkin täälä olen vielä ja henki pihisee minkä pihisee!

elikkäs reilu 2 viikkoa sitten tiistaina pääsin meikusta pois ja olo oli erittäin hyvä :) ei minkäänlaisia outoja olemuksia eikä muuta :) mutta siitä viikko eteenpäin koitti keskiviikko ja kuumehan se oli yön aikana noussut 38 :( soiteltiin siinä meikkuun mutta siellä oli täyttä koska oma osastoni oli pääsiäisen ajan kiinni.. joten hyvinkäälle siis ja viikko siellä makoiltiin..

alku meni erittäin huonosti nimittäin odoteltiin äitin kanssa noin 6 tuntia ennenkuin lääkäri vaivautui paikalle ja siitä tunteroinen niin antibiootit lähti tippumaan.. elikkäs äiti istuskeli sen 7 tuntia paikallaan välillä käyden kahvilla.. kuten meilahdesta aina sanovat että kun kuume nousee 38 tai yli niin SAMANTIEN lähimpään päivystykseen!! vaikka kuinka kiire onkin niin hyvinkäällä eivät pitäneet mitään kiirettä minun kanssa -.-

tiistaina siis pääsin sieltä pois mutta voisin sanoa että olin jo sunnuntaina valmis kotiin kun olo oli jo hyvä eikä kuumettakaan ollut sekä veriarvot oli nousussa ja crp laskussa... mutta ei ne uskaltanut minua vielä päästää sillon eli tiistaihin asti pitivät minua eristyshuoneessa täydessä puhtaudessaan.. ärsyttävintä siinä oli että kun vieraita kävi niin he joutuivat pukemaan kumihanskat ja maskin päähän sekä riisumaan ulkovaatteet yltään ennenkuin pääsivät minua katsomaan... ei mitään mukavaa kateltavaa kun porukka istuu maskit päässä haukkoen henkeään ja valittavan kuumuuttaan.. meilahdessa siis täysin erilaista touhua... minut saatetaan pistää johonkin terveen potilaan viereen tai sitten umpisairaan eikä mitään eristys hommeleita tarvitse.. porukka saa tulla vaikka pölyn keskeltä mua kahtoo jos siltä tuntuu :D

keskiviikkona kävimme sitten kiertelemässä siellä ja täällä helsingissä nimittäin tt kuvissa ja magneettikuvissa.. ensin käytiin kirurgisella sairaalalla tt kuvissa ja siitä sitten meilahteen magneettikuviin.. tt kuvissa varjoaine ei niinkään nipistänyt vaan sillei jännästi kiristi koko kättä..? melkein silmistä rupesi valumaan vesi kun kiristää kiristää niin pirusti mutta ei saanu liikkua ja henkeäki piti piätellä vähän väliä.. no eipä siitä sen enempää sitten mentiin magneettikuviin ja siellä vierähti tunteroinen.. en ole ihan varma mutta vissiinkin nukahdin sinne putkeen :D mikäs sen rauhottavampaa kun hirveä möykkä ympärillä ja kuullokkeet päässä :D no sit ilmeisesti heräsin unista kun varjoaine rupesi tulemaan nimittäin meni koko käsi kylmäksi muttei tuntunut missään :) nopeasti meni koko kuvaus siinä puoliunessa :D

magneettikuvistakin tuli tuloksia eilen :) en muista tarkalleen mitä se lääkäri puhelimessa sanoi mutta se möhkäle ei näy enään niin tehostetusti kuin viimeksi näkyi ja näkyy hyvä hoitovaste tai joku semmonen..? sekä kainalossa olevat imusolmukkeet ovat kokonaan hävinneet :) mutta jos oikein tulkitsin lääkärin sanoja niin tosi hyviä uutisia ne oli :D ja hyvä mieli !!

noh mutta nyt ollaan tässä päivässä elikkäs perjantaissa ja antibiootit suun kautta jatkuu huomiseen :) viikonloppu jos sitä keksis jotain kivaa tekemistä! :) maanantaina alkaa toisiksi viimeinen hoito jessss!!!!!

4 kommenttia:

  1. Hieno juttu, ett sulle tuli kuvauksista hyviä uutisia :). Mä oon vähän ihmetellykki, ku et oo kirjottanu tänne :). Joo ei tääl Lappeenrannassakaan varottu yhtään vaikka samassa huoneessa oli infektiopotilaita...siel on ainakin sitten viety viimesen pääle varmuustoimenpiteet :). Aurinkoista viikonloppua sulle :)

    VastaaPoista
  2. Kurjaa kun jouduit olemaan sairaalassa, mutta sekin on nyt takana. Toivotaan, että tää loppu menee nopeasti ja hyvin! Miten muuten oot henkisesti jaksanut tämän kaiken? Sun kirjoitukset on niin positiivisia. Millä jaksat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kurjaahan se on mutta hyvä vaan että hoidetaan :) no sanoisko näin että kaikin puolin oon jaksanu tosi hyvin että sen kanssa ei ole ongelmia ollut.. nyt vaan kun loppu häämöttää jo ni ei vaan millään malttas oottaa että kaikki on ohi :) tuota en tiedä että mistä kaiken energian ja jaksamisen revin :D mutta kun sitä ajattelee niin että 10 kuukautta hoitoja on vaan pieni osa elämästä ja sillä mennään :)

      Poista