Harmittaaaaaaaaa

viimekertaisesta hoidosta on aikaa melkein viikko, enkä ole kertonut siitä mitään.. mutta siihen on syynsä jonka kerron myöhemmässä kohtaa :) tähän alkuun voisin kertoa ajan kulkua sairaalassa ja kotona..

elikkäs viimeinen sytostaattihoito ennen sädetyksiä on nyt ohi ja tämä hoito meni mukavasti :) vietin aikaa siellä vain 2 päivää mutta pahoinvointia sekä väsymystä kerkesi tulla mutta siitä huolimatta selvisin helpolla :) ensimmäisen päivän siellä sain viettää oman rakkaani kanssa joka oli todella mahtavaa :) oli piristävää seuraa koko päivän ajan kunnes sitten äiti tuli ja haki pois.. vaan vierustoveri ei kovin paljoa tykännyt siitä että minulla oli vieraita koko päivän.. valitteli hoitajille että "mikään sairaala ole vaan seurustelu huone tää nykyään on.." no asiasta mainittuamme hoitajat ottivat asian puheeksi tämän kyseisen ihmisen kanssa.. ja hän tuli anteeksi pyytelemään :) ja loppuajan se olikin sitten nätisti ja jaksoi kyllä jutella erittäin paljon :D ja sitten tämä toinen päivä :) pääsin kotiin iltapäivästä :) ja kotona meni kaikki hyvin alkuun niinkuin aina.. :) kurkkuun on hiukan koskenut mutta en ole sen antanut haitata.. illat oli kurjia.. pahoinvointia ja väsymystä esiintyi hiukan liikaa :( noh.. onnistuimpahan nukahtamaan nopeasti oman kullan viekkuun :)) <3

tuli tehtyä hyvä ikean ja kärkkäisen reissu tuossa viimeviikolla :) ikeasta käytiin ostelemassa astioita kattiloita kauhoja ymym tulevaan kotiimme :) rahaa siellä meni mutta sen arvonen oli reissu :) samalla pikkupöydän ostin tuohon sängyn viereen niin saa tavarat siihen yöksi :)
ja kärkkäiseltä nyt ei kovin mitään erikoista tullu ostettua vaikka olisi halunnut :D mutta oli sielläkin kiva käydä :)

mutta mutta mutta.. se syy miksi en ole kirjoitellut aikaisemmin on seuraavanlainen :) se kyllä mahtaa paljastua menneissä teksteissä mutta minun kihlattuni oli täälä viikon ja vietti syyslomaa..:) en oikein viihtinyt enkä halunnut tuhlata kallista aikaa tietokoneella istuskeluun tai telkkarin katseluun sillä näemme niiiiiin harvoin :( nyt vaan meinaa itku tulla kun se piti taas päästää menemään :(

harmittaa niin vietävästi tämä asia että näemme harvoin.. nimittäin oikeasti harvoin.. :( voi olla jopa kuukausia väliä että nähdään toisiamme.. :( kun välimatka on suuuuren suuri (monta sataa km) niin kaikki on vaikeaa.. :( ilman tätä kaikkea.. syöpää ja sytostaatteja, ties mitä kaikkea tehtäisiin tälläkin hetkellä yhdessä..

vuosipäivä, synttärit, joulu, uusivuosi mitä näitä nyt on.. niitä ei voidakkaan viettää niinkuin alunperin suunniteltiin tai miten ennen vietettiin :(

neuvottelu, juttelu, näkeminen, "hyvää yötä" kaikki tapahtuu tämän hetken mukaan netin ja puhelimen välityksellä.. :(
kun ajattelee, niin ihanaa että on edes keino jutella ja nähdä :) mutta taas toiselta kantilta ajatellen se ei minusta ole kovin reilua eikä mukavaa :( saisivat antaa sieltä sairaalasta kuukauden edes lomaa jossain välissä niin pääsisin aikaa viettämään kullan kanssa oikein kunnolla!! :) vaan ei taida olla mahdollista :( aina kun hoidoista päästään niin muutamien päivien päästä alkaa olla pelko takamuksessa että kuume nousee pilviin ja joutuu hoitoihin... :( voi niitä onnekkaita jotka eivät ole joutuneet vielä kertaakaan infektiohoitoon..!

haluaisin niin kovasti liikkua tuolla pohjosessa kullan luona niinkuin ennen.. on muutenkin ikävä niitä aikoja ennen syöpää.. sillon kun töissä kulettiin ja montuissa sätkiä käärittiin työkaverin kanssa :) ja monet monet viikonloput tämän saman työkaverin kanssa kuljin ne monet sadat kilometrit oman rakkaan luokse :) ja kaikki muuttui ihan yht. äkkiä kun ilmeni että pitkän aikaa olkapäätäni / lapaluutani vaivannut kipu onkin syöpä!! :( jos tuonkin olisi aikasemmin huomannut ei sitä tiedä vieläkö roikkuu sytostaateissa...

no on tuossa jotain.. sekavaa se on mutta kyllä minä siitä ainakin ymmärrän :D
ps. eka otsikko :D